Hyödyntäminen

Suomessa luonnontyrnin poimiminen ja käyttö on rajoittunut lähinnä Pohjanmaan ruotsinkieliseen rannikkoväestöön. Ennen kieltolain aikaa tyrnin marjoja ei juurikaan käytetty. Silloin keksittiin, että tyrnimehun maku peittää alkoholin maun ja mehua voitiin käyttää "viinanpiilotusaineena". Satakunnan ulkosaaristossa marjojen mehu puristettin suoraan suppilon kautta pulloihin. Mantereella tyrnimehu oli edelleen tuntematonta.

Porin ja Luvian rannikolla kalastajat alkoivat poimia tyrniä 1960-luvulla. Pensaiden latvaoksia kerättiin säkkeihin ja niistä keitettiin mehua. Toisinaan hakattiin kokonainen pensas kuljetettavaksi kotiin, jossa jäätyneet marjat oli helppo irrottaa pensaasta. Laajempaa mielenkiintoa tyrni saavutti vasta 1960-luvulla, jolloin se miellettiin terveyskasviksi ja ravintolat ja elintarviketeollisuus alkoivat ostaa tyrnimehua ja tarjosivat kalastajaväestölle mahdollisuuden lisäansioihin.

Poimintamenetelmät ovat vaihdelleet aikojen kuluessa. 1940- ja 50-luvuilla tyrnin marjat poimittiin oksia katkomalla. Poiminta aloitettiin kun meri oli jäätynyt, mutta lunta ei vielä ollut paljoa. 1970-luvulla poiminta aloitettiin aina vain aikaisemmin syksyllä, samalla kun poiminta muutenkin yleistyi ja poimijoiden määrä kasvoi. Marjojen poiminnasta alkoi muodostua taloudellisesti merkittävä asia. 1980-luvulla poiminta oli hyvin vilkasta ja mehun puristaminen aloitettiin joskus jo elokuussa. Voimakas ja huolimaton poiminta aiheutti satojen huononemisen ja jopa kokonaisten pensaiden kuoleman.