Kemiallinen koostumus

Tyrni tunnettiin lääkekasvina jo ainakin 1600-luvulla. Silloin oli jo tiedossa tyrnin marjojen merkitys kivun lievittäjänä ja C-vitamiinin puutteesta aiheutuvan keripukin torjujana. Tyrnin kemiallista koostumusta tutkittiin jo 1800-luvulla, mutta lääkkeellisesti mielenkiintoisia aineita siitä ei silloin havaittu. Marjojen korkea C-vitamiinipitoisuus havaittiin vasta vuonna 1940. Askorbiinihappoa (C-vitamiinia) on marjoissa runsaasti, mutta määrä vaihtelee kuitenkin suuresti eri alkuperää olevilla tyrnikannoilla. C-vitamiini on tyrninmarjoissa hyvin kestävässä muodossa ja sen määrä on suurin marjan kuoriosassa. Tyrnipensasta käytetään monipuolisesti lääkinnällisiin tarkoituksiin. Pensaasta voidaan hyödyntää lehdet, kuori, siemenet ja erityisesti marjat. Lehdet sisältävät 4 - 5 % parkkiaineita ja niitä voidaan käyttää kihdin ja reumatismin hoitoon. Lehtien suuri vitamiinipitoisuus auttaa vilustumisissa, toipilasaikana ja väsymystiloissa. Kuori sisältää serotoniineja, mm. hippofeiinia, joka hillitsee kudosten sairaalloista kasvua. Venäjällä kuoresta valmistettua uutetta käytetään syövän hoidossa.

Arvokkain marjoista saatava aine on tyrniöljy, joka erottuu mehun pinnalle. Öljy sisältää useita hyvälaatuisia rasvahappoja mm. oleiini-, steariini-, linoli- ja palmitiinihapon glyseridejä sekä useita välttämättömiä ja muita aminohappoja. Tunnetuimmat tyrniöljyn vaikuttavat aineet ovat C-, B-ryhmän ja E-vitamiinit sekä A-vitamiinin esiaste karoteeni ja muut karotenoidit.

B-ryhmän vitamiineista tyrnin marjoissa on B1 -vitamiinia eli tiamiinia, B1-vitamiinia eli riboflaviinia ja B6-vitamiinia eli pyridoksiinia. Rasvaliukoisia vitamiineja öljypitoisissa marjoissa on myös runsaasti. E-vitamiinia (tokoferolia) on tyrnissä enemmän kuin minkään muun kasvin hedelmissä tai marjoissa. Edellämainittujen yhdisteiden lisäksi tyrnin marjat sisältävät A- ja K-vitamiinia, kumariineja ja oksikumariineja, joilla on tulehdusta ehkäisevä ja kouristuksia laukaiseva vaikutus, sekä fytosteroleja, jotka toimivat kolesterolin vastavaikuttajina. Marjojen hapan maku johtuu korkeasta happopitoisuudesta, joka on suurimmaksi osaksi omenahappoa.